Väinö Tannerin säätiö
Väinö Tanner: Olin ulkoministerinä talvisodan aikana
Väinö Tanner: Olin ulkoministerinä talvisodan aikana
Noudon saatavuutta ei voitu ladata
Kuuntele näyte:
Huom: Tätä teosta ei löydy lukuaikapalveluista. Mutta meiltä löytyy. Ilmaiseksi, kiitos Väinö Tannerin säätiön.
Miltä talvisota näytti ja tuntui johtavan poliitikon näkökulmasta? Tässä teoksessa paljastuu, miten sotaa yritettiin välttää neuvotteluilla ja kuinka muut valtiot kuten Ruotsi, Norja, Saksa ja länsivallat suhtautuivat Suomen auttamiseen.
Teoksen loppupuolella solmitaan katkera katkera rauha pakon edessä, puolustustaistelun jälkeen, juuri kun rintamat ovat romahtamassa.
Väinö Tannerin viisi vuotta jatkosodan päättymisen jälkeen kirjoittamassa kirjassa kerrotaan tarkasti muistiinpanoihin ja asiakirjoihin perustuen, mitä oikeasti tapahtui, kun Suomen kohtalosta päätettiin kabineteissa.
Teos on osa Väinö Tannerin säätiön uudelleen julkaisemaa sarjaa teoksia, joita Väinö Tanner kirjoitti Suomen historian tapahtumista. Teoksissa on luennan lisäksi äänisuunnittelua.
Lukija ja äänisuunnittelija: Sami Kuusela
Kannen kuva: Mika Lietzen
Julkaistu: 2026
ISBN: 978-952-65941-0-1
© 2026 Väinö Tannerin säätiö
Tekijänoikeushuomautus: Luvussa 7 on käytetty Ylen arkiston "Pommitus, ilmahälytys" -äänitystä / License: Attribution 4.0
Share
Miten teoksia kuunnellaan?
Teokset kuunnellaan tällä sivustolla, kuulokuva.com:issa. Lisäksi saat sähköpostiisi linkin, jota klikkaamalla pääset kuuntelemaan.
Kun palaat kuulokuva.com:iin, klikkaa ostamasi tuotteen Kuuntele-nappia ja soitin avautuu.
Veitsentarkka kuvaus poliittisista tapahtumista Talvisodan alla ja aikana. Erityisen vangitsevia osia olivat kuvaukset J.K. Paasikiven ja Tannerin käymistä neuvotteluista ennen sotaa Moskovassa, pöydän toisella puolella ”saapuvilla” herrat Stalin ja Molotov 😬. Kremlin kylmäävä tunnelma välittyy äänikirjasta hienosti.
Sodan loppuvaiheen aikaiset manööverit länsivaltojen ”ekspeditiojoukon” kasaamisen ympärillä ja miten ne vaikuttivat Suomen hallituksen päätöksentekokykyyn olivat jossain määrin uutta tietoa minulle; hyvin mielenkiintoista myös. Epämääräiseksi jääneen apuvoiman kangastus tarjosi kotimaisille sodan jatkamisen kannattajille selkänojaa tilanteessa, jossa Mikkelin päämajakin ilmoitti rintamatilanteen olevan kriitillinen eli kestämätön. Tanner ei asiaa lähde arvioimaan, mutta sodan jatkamisen kannattaminen taisi perustua enemmän sisäpoliittisiin laskelmiin kuin ns. Suomen kunniaan.
Ajoittain neuvottelutarjousten ja sähkösanomien yksityiskohtaiset kuvaukset voivat tuntua kuulijalle raskailta, mutta ne palkitsevat myöskin ajankuvan luomisessa.
Vaikka olen tässä lukijana, arvostelen nyt itse teosta, johon en ollut ennen tutustunut. Teoshan oli todella kiinnostava. Erityisesti tykkäsin, kuinka näkökulma pidettiin tiukasti poliitikoissa, eikä talvisota-kliseisiin, kuten sankarillisten mottitaistelujen ylistämiseen, sorruttu kertaakaan.
Mieleeni jäi myös, kuinka vaikeaa on tajuta, mitä sota on. Tanner kirjoittaa kulkeneensa Suurtorilla pommikoneiden lentäessä taivaalla sodan ensi päivänä. Ja kukaan ei tuntunut tajuavan, että ne linnut kylvävät kuolemaa.